Kennelin koirat

Rosinka FI17208/10

narttu, syntynyt 9.10.2009 Udmurtiassa, Venäjällä, kuoli 18.3.2024

Rosinka on perusluonteeltaan rauhallinen ja itsevarma, mutta omaa myös räiskyvää venäläistä temperamenttia. Näyttelyssä "Rasa" on saavuttanut 2 x Hyvän (H), 8 x Erittäin Hyvän (EH) ja 2 x Erinomaisen (ERI) tuloksen. Linnunhaukkukokeista Rasalla on kaksi voittajaluokan 1-tulosta. Polvet ja silmät ovat terveet eikä Rasalla ole ollut muitakaan terveysongelmia.

Lähes kaikilla Rasan sukulaisilla on mäyrädiplomit ja tuloksia monelta muultakin riistalta. Rasa haukkuu hirvet kohdatessaan niitä, muttei seuraa eikä jäljitä sen kummemmin. Jänikset ovat kiinnostaneet aina, mutta kanalinnut ovat ehdoton ykkönen kiinnostuksen kohteena.

Rasan neljäs ja viimeinen pentue  syntyi toukokuussa 2017. Pentueen isä on ruotsalaissukuinen Furukollen's Jesper-Jeppe. Syksyllä 2018 1,5-vuotiaat pennut osoittivat hyviä otteita lintukoirina :)

Höyheneukon Pörri FI30670/12

uros, syntynyt 16.4.2012, kuoli 10.5.2023 kyyn purtua Pörriä nieluun
emä Rosinka, isä ruotsalainen Leipipirs Nikku

Höyheneukon Pörri muutti takaisin synnyinkotiinsa loppusyksystä 2013. Pörri on Rosinkan ensimmäisestä pentueesta ja sillä on kolme veljeä, joista kahdella on jo kelpo jälkeläisiä.

Pörrillä on rinnassa ja tassuissaan hieman valkoista ja kolmesta näyttelystä on tullut saaliiksi Tyydyttävä (T), Hyvä (H) ja Erittäin Hyvä (EH). Pörrillä on erinomainen uroksen pää. Metsässä Pörrin haku on erinomaista, mutta Höyheneukolle ei ole aina ihan selvinnyt, mitä poika hakee... Varsinkin kostealla kelillä Pörri on tehnyt hyviä lintujen ja joka säällä oravien puustalöytöjä, jänis löytyy varmasti ja kettukin saa kyytiä. Luonteeltaan Pörri on helposti räiskähtävä, mutta osaa myös rauhoittua. Pörri rakastaa kaikkia ihmisiä!

Pörrin polvet ja silmät ovat terveet eikä muitakaan terveysongelmia ole ollut.

Keskiviikko 10.5.2023 oli surun päivä, kun kevään ensimmäinen kyy pääsi puremaan Pörriä syvälle nieluun. Ensiavusta huolimatta Pörri kuoli eläinlääkärin pöydälle muutaman tunnin kuluttua puremasta.

Höyheneukon Hippa FI16061/13

narttu, syntynyt 21.1.2013, kuoli 21.6.2023 (lopetettiin, kun glaukooma sokeutti toisenkin silmän)

emä Rosinka, isä suomalainen Jekku FIN20627/07

Hippa on iso tyttö, jonka rinnassa on pieni valkoinen pilkku. Nuorena Hipan lintutreenejä sotkivat huonot lintukannat ja metsästysmaiden valtava jänispopulaatio. Saaliina on ollut jokunen kiinni saatu jänis, hyviä vauhdikkaita ajoja mutta myös muutamia varmoja, hyviä lintuhaukkuja. Hippa on hyvä hakija!

Hippa on saanut kaksi kertaa näyttelystä Erittäin Hyvän (EH). Hipan polvet ja silmät ovat terveet. Hippa sai maaliskuussa 2016 yhden, marraskuussa 2018 toisen ja toukokuussa 2019 kolmannen epileptisen kohtauksen, eikä sitä sen vuoksi käytetä enää jalostukseen. Hipalla on kaksi kaunista, lintuveristä, tervettä tytärtä.

Syksyllä 2021 Hipan toiseen silmään iski nopeasti edennyt glaukooma, jonka seurauksena silmä piti poistaa. Onneksi toinen silmä on todettu kontrolleissa terveeksi, eikä yksisilmäisyys Hipan menoa haitannut. Alkukesästä 2023 glaukooma sitten iski toiseenkin silmään, joka sokeutui nopeasti ja Hippa lopetettiin.

Ezhva FI36383/18

narttu, syntynyt 19.9.2014, emä Ursula RKF3255168, isä Klesch RKF2591232

Ezhva on pikkuinen narttu, joka tuli Höyheneukon kenneliin kantavana toukokuussa 2018. Ezhva on samasta kennelistä kuin Rosinka ja Shemeikka, eli Tatiana Farafonovan kasvatti Udmurtiasta.

Ennen Suomeen tuloaan Ezhva on saanut toisen luokan diplomin fasaanilta ja kolmannen luokan diplomin mäyrätyöskentelystä.

Ezhva on hyvin ihmisystävällinen ja huolehti kesäkuussa 2018 syntyneistään pennuistaan esimerkillisesti.

Ezhva teki kaksi toivottua pentuetta (4 + 4) ja yhden vahinkopentueen Shemeikan kanssa alkukiimaan (2 pentua). Ezhvan emo-ominaisuudet ovat olleet melkeinpä jo liian hyvät: pennut ovat olleet valtavan suuria (suurimmat 370-grammaisia) ja oman hyvinvointinsa uhallakin se on imettänyt pentujaan luovutusikään asti. Astutukset ovat sujuneet hyvin.
Ezhva on niin sanottu tuoksukoira ja on periyttänyt tätä ominaisuuttaan myös joillekin jälkeläisilleen.

Shemeikka FI22955/15

uros, syntynyt 12.5.2014 Udmurtiassa, Venäjällä

emä Verba RKF2405163,  isä Sobol RKF2359177

Shemeikka on samasta kennelistä kuin Rosinka, toisen polven suomenpystykorvan/karjalaissuomalaisten laikojen kasvattajalta Tatiana Farafonovalta. Shemeikka on korkeintaan keskikokoinen, näyttelyissä hyvin menestynyt. Syksyllä 2018 oli tarkoitus panostaa käyttöpuoleen ja koetoimintaan, mutta surkeat lintukannat lykkäsivät tavoitteen saavuttamista. Jos ja kun riittävän hyvä koetulos saadaan, Shemeikasta tulee myös Suomen Muotovalio. Saavutettuna on jo Venäjän Muotovalio ja Maailman Voittaja 2016-tittelit. Keväällä 2017 Shemeikka oli Englannissa Crufts'issa kaunein suomenpystykorva.

2023: Shemeikan suurin puute käyttöominaisuuksissa on heikko haku. Vauhtia on, mutta laajuutta ei, jolloin tuloksen saaminen on vaikeaa, vaikka linnut kiinnostavat. Huonosta hausta johtuen koekäyntejä ei ole.

Shemeikan Suomessa oleva sisarpuoli (Sobolin tytär) Ryzhyiy Okhotnik Veronika on saavuttanut hirvenhaukkukokeessa HIRV-1 -tuloksen.

Shemeikan polvet ja silmät ovat terveet eikä muitakaan terveysongelmia ole ilmennyt.

Höyheneukon Kekri FI45545/21

narttu, syntynyt 2.7.2021, emä Höyheneukon Unikalnaja FI38443/18 , isä Nikke FI50941/14

Kekrin emä, Unikalnaja tuli velipoikiensa kanssa Suomeen Ezhva-emänsä kohdussa keväällä 2018. Unista tehtiin sijoitussopimus, eli se asuu Helsingissä ja käy monipuolisesti sekä lintu- että pienpetometsällä. Sijoitussopimukseen kuului se, että Höyheneukko saa tehdä Unilla yhden pentueen.

Pentueen isäksi löytyi hyvin riistaviettinen ja hyväluonteinen Nikke, jolla on laaja haku ja kiinnostusta sekä lintuihin että hirviin.

Niken ja Unin pennut, Kekri ja sen kaksi veljeä syntyivät heinäkuussa 2021. Ensimmäinen syksy kului metsään ja riistaan tutustuen. Merkit ovat lupaavat ja aika näyttää, millainen metsästyskoira Kekristä kehittyy.

Syksyn 2023 aikana haku on kehittynyt hienosti! Kauden alussa tyypillinen ulottuvuus oli 104 metriä, lokakuun lopulla jo 170 metriä :) Ei vielä tiputuksia. Haukkuja kuitenkin, mutta myös uskonpuutteesta johtuvia haukun jättöjä. Vähintään yksi jänisajo/metsäreissu :D